Joris Luyendijk

Finansvärlden betraktas ofta som en fullständigt cynisk bransch. Krassa börsanalytiker och hedgefondmäklare har blivit sinnebilden för en banksektor helt igenom präglad av girighet. Men är finansbranschen verkligen ond? Har bankmänniskor något annat för ögonen än egen vinning? Och har de ändrat kurs sedan finanskrisen 2008, eller är det bara en tidsfråga innan världens ekonomier än en gång börjar falla som dominobrickor?

Journalisten Joris Luyendijk ägnade två år åt att försöka förstå Londons mytomspunna och hårt kritiserade bankvärld. Till en början visste han lika lite som de flesta av oss, alltså nästan ingenting, men steg för steg tog han sig djupare in i finanskvarterens slutna universum. Det han lärde sig var både fascinerande och djupt oroande.

Simma med hajar är en resa rakt in i finanselitens mörka hjärta ? en vass och underhållande skildring av bankdistriktens skamlösa lyxlirare och dess visselblåsare. När man inser att bankerna idag, trots alla larmsignaler, har en enorm makt att forma våra liv riskerar skrattet att sätta sig i halsen.

Joris Luyendijks bok hyllades när den kom ut i Nederländerna som en lyhörd, nyfiken och rolig skildring av en ofta utskälld bransch. Nu kommer boken på svenska med förord av Svenska Dagbladets ekonomireporter Andreas Cervenka.

Joris Luyendijk, an investigative journalist, knew as much about banking as the average person: almost nothing. Bankers, he thought, were ruthless, competitive, bonus-obsessed sharks, irrelevant to his life. And then he was assigned to investigate the financial sector.Joris immersed himself in the City for a few years, speaking to over 200 people - from the competitive investment bankers and elite hedge-fund managers to downtrodden back-office staff, reviled HR managers and those made redundant in the regular 'culls'. Breaking the strictly imposed code of secrecy and silence, these insiders talked to Joris about what they actually do all day, how they see themselves and what makes them tick. They opened up about the toxic hiring and firing culture. They confessed to being overwhelmed by technological and mathematical opacity. They admitted that when Lehman Brothers went down in 2008 they hoarded food, put their money in gold and prepared to evacuate their children to the countryside. They agreed that nothing has changed since the crash.Joris had a chilling realisation. What if the bankers themselves aren't the real enemy? What if the truth about global finance is more sinister than that? This is a gripping work of reportage about the time bomb at the heart of our society.

In Hello Everybody! a bestseller in his native Holland, Joris Luyendijk tells the story of his five yearsas a reporter in the Middle East. Young and inexperienced but fluent in Arabic, he speaks to stone throwers and soldiers, taxi drivers and professors, victims and aggressors chronicling first-hand experiences of dictatorship, occupation and war. But the more he witnesses, the less he understands and he becomes increasingly aware of the yawning gap between what he sees on the ground and what is later reported in the media. As a correspondent he is privy to the multitude of narratives with conflicting implications, yet again and again the media favours those stories that will confirm and reinforce the oversimplified beliefs of the West.Hello Everybody! Is a story of disillusionment and enlightenment, by turns hilarious and despairing, but most importantly it is a powerful wake up call to the way the media gives us a filtered and manipulated version of reality in the Middle East.

Mit seinen provokanten Thesen über die Berichterstattung aus den Konfliktgebieten der arabischen Welt hat Joris Luyendijk eine breite gesellschaftliche Debatte ausgelöst. Er öffnet uns die Augen für eine klare und kritische Vorstellung von den Krisenherden unserer Welt. Anhand verblüffender Beispiele und mit viel Selbstironie beschreibt er prÿzise die Manipulations- und Verfÿlschungsstrategien der Medien.

El antropólogo y periodista Joris Luyendijk sabÿa tanto como cualquier hijo de vecino sobre los misterios de la actividad financiera: apenas un par de tópicos. Los banqueros eran para él unos tiburones que urden siniestras intrigas en un mundo felizmente ajeno al nuestro. Hasta que le encargaron explorar las aguas del dinero. Pertrechado con los instrumentos de las ciencias sociales y el olfato de un sabueso, nuestro audaz investigador se arrojó sin miedo al tanque de los escualos, también conocido como City londinense. Durante dos años de inmersión conversó con ejecutivos y secretarias, con entusiastas y escépticos, con triunfadores y derrotados; interrogó a agentes de bolsa, especuladores, informáticos, contables y relaciones públicas: más de doscientos individuos que (a menudo sin advertirlo) rompieron el código de silencio para sacar a la luz las entrañas de la fiera. Esos delatores involuntarios mostraron sus vergüenzas y sus vanidades; hablaron de acuerdos opacos, inversiones fraudulentas y enredos laberÿnticos; explicaron la feroz mecánica de los contratos, las prebendas y los despidos, la angustia de los objetivos desorbitados y el vértigo de las cifras astronómicas; alardearon de ascensos fulminantes y lamentaron caÿdas bochornosas; denunciaron el abrumador chantaje de los incentivos; celebraron o deploraron la embriaguez de los sueldos mayúsculos. Algunos incluso reconocieron que en el año 2008, tras el hundimiento de Lehman Brothers, acopiaron alimentos, compraron oro y prepararon la evacuación de sus hijos al campo. Casi todos coincidieron en que los hábitos no han cambiado desde entonces. Nadie, en el fondo, entendÿa nada.Luyendijk emergió de su temporada en el infierno con una incertidumbre pavorosa. ¿Y si el auténtico enemigo no fuesen esos brujos incapaces de gobernar su propia brujerÿa? ¿Y si la famosa mano invisible sostuviera una bomba cuyo detonador no tiene ni amo ni lógica? Aquÿ seguimos: a la espera del próximo estallido.

Entä jos rahan liikkeitä ei ohjaakaan kukaan?

Pankkiirien maailma ei ole vain hulppeita avokonttoreita pilvenpiirtäjien huipuilla - se on itse asiassa koko arkisen elämämme perusta. Juuri kukaan meistä ei vain tiedä, miten hyvin tai huonosti
nämä perustukset on rakennettu.

Tutkiva journalisti Joris Luyendijk tiesi hyvin vähän sijoittamisesta, pankkiireista tai investointipankeista ryhtyessään tutkimaan rahan liikkeitä. Kahden vuoden aikana hän haastatteli yli 200 Lontoon pankkiiria upporikkaista rahastonjohtajista takahuoneiden datanörtteihin. Hänelle selvisi, että alalla on vallalla vaikenemisen koodi: vasta pitkän ja sinnikkään työn tuloksena ovet sisäpiireihin alkoivat avautua ja lopulta haastateltavat uskoivat hänelle asioita jopa työpaikkansa menettämisen uhalla.

Onko kapitalismin ongelmana ahneus? Sokeuttavatko liian korkealle asetetut tulostavoitteet näkemästä kokonaisuutta tai päätösten moraalisia vaikutuksia? Entä onko vuoden 2008 romahduksen syvemmät syyt korjattu vai onko rahoitusmaailma edelleen yhteiskuntamme ytimessä tikittävä aikapommi? Vai onko totuus vielä sitäkin huolestuttavampi: entä jos taloutemme on kuin lentokone, jonka kyydissä me kaikki olemme - mutta lukitun oven takana ohjaamossa ei olekaan ketään?

Rahan ruhtinaat on viihdyttävää, tarkkanäköistä, uskottavaa - ja hyytävää luettavaa.

Joris Luyendijk (s. 1971) on palkittu hollantilainen toimittaja ja kirjailija. Rahan ruhtinaat on ollut myyntimenestys: kirjaa on puolessa vuodessa painettu Hollannissa yli 250 000 kappaletta, ja sen käännösoikeudet on myyty 15 maahan. Kirjailija vierailee Suomessa kirjan ilmestyessä.